KILL ME WITH YOUR INK

aika kuluu

ja niin se taas alkaa,
on pian kaikki toisin

lämpötila nousee
värit sulavat toisiinsa

kuin tanssien ne kietoutuvat yhteen

alkaa myös kipu
punainen pisara vierii lattialle,
saa seurakseen toisen

kiroukset haihtuvat sumuna kohti kattoa
toiveet tavoittavat epätoivoiset sielut

aika kuluu

se on valmis
on vartija käsivarressani pysyvästi

take it from the top

kyyhky laski olkapäänsä
sidotut yhteen siipensä
höyhenet toisiinsa sulivat

kirkkain liekein se somisti iltaa
tuuli pyöritteli tulen sammuksiin

metsästävä kotka
nousi tuhkasta karski, kova
maailman tavoille jo oppinut

enää pettymään ei alistu
temppuihin tuskin kajoaa

yksin ylväänä maahan katsoo
kivisydän kylmenneenä

mihin meni pieni kyyhky?
vajosi turhuuteen vailla tarkoitusta
päästi tilalleen tunteettoman

eikä ole ainoa yksinäinen
joka paikkansa antaa paremmalle

on kyyhkyslakka nyt kotkia täynnä

untill I get you

ja ne nauravat,
ne huutavat, ne pitävät hauskaa

enää se yksinäinen peili
ei ole särkynyt

valkea lumipeite vaimentaa askelet,
tukahduttaa kyyneleet, pehmentää pudotuksen

se yksinäinen peili
särkyy yhä uudelleen

no way, I win the day

tänään aurinko oli kanssani samalla puolella
kutitti varovasti mieleni hereille

muistutti alkavasta unelmasta

ja silloin tiesin:
huomenna näen hänet jälleen