kuinka kuvailet sen tunteen
kuinka saat sen puettua sanoiksi
jos
sitä ei voi edes aistia
ellei itse tunne sitä
ja ellei tiedä,
millaista se on
se on kuin
avaisi silmänsä pimeydestä
mutta lopultakaan
ei valoa näkyisi
huutaisi kallioilta merelle
ja tietäisi
ei sieltä edes kaiku vastaisi
menisi kahville itsensä kanssa
surullisena, totta kai,
koska kukaan ei istuisi vastapäätä
kuin
olisi vailla yksinäisyyttä,
mutta vain tyhjyys seuranaan
kuin haluaisi kuulla edes hiljaisuuden,
mutta sitäkään ei olisi
vihlova on ajatus siitä, että menettäisi kaikki läheisensä,
mutta on kalvava totuus, ettei ole läheisiä
olemassakaan
se on
kun on yksin
eikä ole lohtua
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti