saippukuplia
mun aurinkolaseihin
rikkoutuessaan
ne vapauttavat
savua
sä täytit ne
ja sä täytit ne mun tuskalla
auringonlaskuja
sun kameran filmille
painuessaan
horisontin alapuolelle
yksinäisinä
sä vangitsit ne
ja sä vangitsit ne iloiten tulevasta
kauniita hymyjä
suodaan toisille
erotessamme
koivutien risteyksessä
omiin suuntiimme
sä rikoit meidät
ja sä rikoit meidät nauraen
