lonely september

pakkanen putoaa taivaalta

kirpeä ilmaa hengitetään

yhdessä

yhtä

I wanna scream I love you from the top of my lungs but I'm afraid that someone else will hear me

pakkanen
hengitys höyryää
jo yksinään

filtteri pehmentää savun

nahkatakin sisällä
on
lämmin

hymy huulillain
nukahdan

ennen pelkäsin:
on uni totta todempaa

nyt toivon:
heräisin
pian

uuteen aamuun

kuuran kuorruttamaan koivikkoon
.
.
.
.
järven jäällä
kahdet askeleet

the time we had was something unknown

haluan

taas haluan
päivittäin

mutta

enhän mä

en mä jää koukkuun

vastustan

KILL ME WITH YOUR NEW JULIA

viereeni haluan sinut nyt, nyt
ehkä viimeistä kertaa, mutta nyt

anna perhosten laulaa laulujaan
öisin kohti valoa kurkottaa
anna päivien mennä menojaan
ajan kulkea vain nopeampaa

anna sateen huuhdella kattoja
anna lehtien pudota taivaista
anna
anna minun olla yksin sinun

viereesi haluan tulla nyt, nyt
kuunnella viimeistä henkäystäsi
mutta nyt

sunscreen

Viimeinen vuosi pelkkää sumua,

hätähuutoja,

vajoamista,

vaikka tähtitaivas valaisee polkua,

umpikujassa ei ketään naurata.

Hätäraketti uppoaa syyskuussa

eikä kukaan auta.

Musta-valkoinen todellisuus.

lovesongs they kill me

huulillasi soi nauru
katseestasi hiipii pelko
 
olemuksesi huokuu
 
puhdasta vihaa

oh, I reach for you

"hei äiti!"

"äiti, etkö huomaa minua?
katso, osaan paljon uusia temppuja!"

"äiti, etkö kuule minua?
kutsun sinua, minulla oli kova ikävä!"

"etkö haluakaan olla minun kanssani?"

"äiti, tule luokseni!
rakastan sinua niin kovasti,
tulisit nyt sanomaan edes hei!"

"äiti, tehdään jotain kivaa yhdessä!"

tyttö kääntyy pois,
kävelee takaisin taloon

"äiti?"

hännän heilutus hiipuu

"äiti?"

"minulla on ikävä sinua, äiti...."

down to the rabbit hole

vihollisia
muukalaisia
joka suunnassa

en halua
en, en

en voi kertoa

hiljenen

seuraa katseellasi
kuin mustaa lammasta

valkeiden joukossa

lävistä silmilläsi

kuten kaikki muutkin
ja anna minun nauraa teille kateellisille

I pick up my old guitar and play a couple of my songs

matkalla ei-mihinkään
elokuun aamuna
sumu nousee suosta
valkeus verhoaa
sen
kaiken

kuljet kuin sokea
tietä etsien

avuttomuus

on niin kaunista

nobody screams

ja
kun
suru

kaikkoaa

se palaa takaisin
iskee
voimalla

peruskallioon

ja sen lävitse

meistä kaikki vanhenee, omaa aikaa ei tiedä kukaan

kuinka kuvailet sen tunteen

kuinka saat sen puettua sanoiksi
jos
sitä ei voi edes aistia
ellei itse tunne sitä

ja ellei tiedä,
millaista se on

se on kuin

avaisi silmänsä pimeydestä
mutta lopultakaan
ei valoa näkyisi

huutaisi kallioilta merelle
ja tietäisi
ei sieltä edes kaiku vastaisi

menisi kahville itsensä kanssa
surullisena, totta kai,
koska kukaan ei istuisi vastapäätä

kuin

olisi vailla yksinäisyyttä,
mutta vain tyhjyys seuranaan

kuin haluaisi kuulla edes hiljaisuuden,
mutta sitäkään ei olisi

vihlova on ajatus siitä, että menettäisi kaikki läheisensä,
mutta on kalvava totuus, ettei ole läheisiä
olemassakaan

se on
kun on yksin

eikä ole lohtua

when I thought that I might be invincible, it wasn't long before I was invisible

osaan lukea sanasi

kykenen tulkitsemaan ne
mutta en tunne
niiden lämpöä

luen niitä kuin ulkopuolinen
analysoin ne vieraan silmin
pohdin mihin henkilö X
pyrkii henkilön Y kanssa

ja olen varma
tämä näytelmä laskee esirippunsa

pian

tässä heinäkuussa
ei sympatiaa jaeta

KILL ME WITH YOUR STRANGE WORDS

from now on
i'm never gonna cry again like this

from this very moment
no one will hear me scream
into the night

i won't say your name ever again
i won't scream out loud when i'm tired
of
you

so please,
fix this fucking so called friendship
for me

I know, you want the sin without the sinner

saippukuplia
mun aurinkolaseihin

rikkoutuessaan
ne vapauttavat
savua

sä täytit ne
ja sä täytit ne mun tuskalla

auringonlaskuja
sun kameran filmille

painuessaan
horisontin alapuolelle
yksinäisinä

sä vangitsit ne
ja sä vangitsit ne iloiten tulevasta

kauniita hymyjä
suodaan toisille

erotessamme
koivutien risteyksessä
omiin suuntiimme

sä rikoit meidät
ja sä rikoit meidät nauraen

I see myself in front of me: a man I never choose to be

kuin pakkastuuli sua piiskaten, kuin kevättuuli sua hyväillen


kuin kesätuuli sua tuudittaen


kuin syystuuli

sua

raiskaten


nyt ja tästä eteenpäin
sua rakastan

rise up this morning, smiled with the rising sun

sokein silmin katson maailmaa
värit, sävyt, perspektiivi

uudet tuoksut,

uusi ulottuvuus

kelmeässä valossa kaadan järjestyksen
aikuisesta kutistun pennuksi

teräväpiirrolla näen
minä näen kaiken
ja on kuulas toukokuun yö
tätäkö on elämä

when you lose something you can't replace

ja kun sä kuulet viimeisen kuiskaukseni

mä tiedän
mä kuvittelen
sä palaisit kun sua kaipaisin
sä kääntäisit kaiken taas hyväksi
ja suhun luottaisin

vaan nyt kun muualle majaasi pystytät
mä toivon vain
sun kuvaamme katsovan
ja hymyilevän

hat Sie das gesehen?

ponnistaa
on ilmassa
liitää
laskeutuu

vatsaa vasten tömähtää
nokkii maata

nauraa

lehahtaa lentoon
taivas pimenee hetkeksi

harakat jatkavat matkaa

I wanna scream I love you from the top of my lungs

ei se vaikeaa ole

mutta sinä osaat sen pirun hyvin

pulleat kyyneleet poskillani,
paidallani,
lattialla

KILL ME WITH YOUR WORDS THAT LEFT UNSAID

mustat pisarat valkealla maalipinnalla
kertovat minun itkeneen

lunta, räntää ja rakeita

god, I miss you

kaikki kaatuvat aikanaan
jotkut ovat saaneet
tuomiokseen

pysyä maassa

ja tallautua unohduksiin

jotkut onnekkaat
kuulevat avun tulevan
ja
odottavat

kun on aika,
he ottavat kädestä kiinni
ja nousevat takaisin
kulkevien pariin

pure morning

Emme olleet voittamattomia,

emme ole ikuisia.
Luovuta tai katoa,
jää luoksemme
vain hetkeksi.

tonight is one night left

oli yksi

oli monia nauramassa,
pilkkaamassa

olin yksin

oli toinen

oli useita syrjimässä,
halveksimassa

oli toinen yksin

oli tuhansia

oli miljoonia polkemassa maahan,
sortamassa

oli tuhannet yksin

kun tuhannet yksinäiset
toisensa löysivät

oli iloa
oli laulua,
tanssia,
joikua

kukaan yksinäinen
ei ollut yksin

katoava kansa vahvistui taas,
mutta nopeammin se vajoaa tiedottomuuteen

pian meitä ei enää ole

viimein jäljelle jäävä yksinäinen
ei enää löydäkään tuhansia muita

silloin hän on yksinäisin kaikista

every you, every me

avaamme silmämme
näemme sen, mikä on nähtävissä
kuulemme sen, mikä on kuultavissa
mutta emme ymmärrä

he ajavat omaa asiaansa
painivat itsekkyyden kanssa
ahneutta vältellen

yhdessä he lankeavat omaan ansaansa
hierarkia on kompastua johtajien kadotessa

meistä tulee jumalia

beautiful bomb

kuulen sanasi
lausut kysymyksen toisen perään
en ehdi edes vastata

enkä haluaisikaan

ethän ymmärtäisi artikulaatiotani
eikä ääneni kantaisi korviisi

taas olen hiljaisuudessa

are u ready for this

piha on kuin kermakakku,
valkoisen kuorrutteen peittämä
keskellä töpöhäntäinen kirsikka

look at me now, I made it

aurinko halusi herättää meidät
talven energiakato alkoi eheytyä,
minä olen elossa

pakkanen tanssitti lumikiteitä
kimaltavan hangen pinnalla,
tuuli teetti piruetin

lumiukon porkkananenä
koristautuu kuurankukkiin
sen mustat hiilisilmät edelleen
nauravat iloista aatetta

kuuset lumitakeissaan taipuvat polun ylle
pieni paratiisikuja odottaa kulkijaansa

on maaliskuu

I guess I was wrong

tuuli painaa puut vaakatasoon
lumi estää näkyvyyden
pimeys palkitsee jähmettämällä
vinkuu

elohopea laskee maan alle
-39
juostessa kyyneleetkin jäätyvät helmiksi

kalenteri näyttää helmikuuta

korsien keskeltä lasken pilviä

selkäni nojaan kylmään kiveen
ainoaan kestävään,
muuri välillä ihmisen pelon ja turvan

taivaan sini tuo toivon mieleen,
ehkä minullekin on paikka maailmassa,
ehkä en olekaan yksin ja unohdettu

kevyt kuin väräjävä perhosen lento
laskeutuu varoen terälehdelle

en tohdi edes hengittää

hopeasinisiipi kuiskasi minulle huomisesta:
on kaunis päivä
vihdoin olen onnellinen

//pahoittelen laatua//

hetki
jolloin luovuttaa

vaihtaa samalle puolelle pelkonsa kanssa
ja antaa vahvojen siipien kannatella kotiin asti

silloin on voittanut

KILL ME WITH YOUR PAINFUL WORDS

tee minusta vahvempi

yhä vain jatka ruoskimista
kunnes jäljellä on vain kituva luuranko

yhä vain jatka haukkumista
kunnes jäljellä on vain arka koiranpentu

yhä vain jatka sortamista
kunnes jäljellä on vain rauniot itsetunnosta

sillä kun seuraavan kerran nousen tuhkasta
olen vahvempi

sinuakin

I need a hero to save me now.

Hymyni
toit
lainasit
annoit
riistit, anastit
käytät
et palauta milloinkaan

Kyyneleeni
pyyhit
estit
sallit

aiheutit

Keiner merkt es wenn ich heut Nacht untergeh.

Nyt, kun kyyneleet putoilee mun sängylle,

nyt, kun mä tunnen olevani yksin ja avuton,
nyt, kun huoneessa ei ole astettakaan lämpöä,
nyt, kun mä todella tahtoisin vain olla,
nyt vasta
mä ikävöin sua

Sä kasvoit,
sä tyrit,
sä korjasit virheesi,
sä katosit

Mä tiedän
sä tulisit mun luokse jos mä kutsuisin,
sä yrittäisit eheyttää mua kauniilla sanoillasi

Mutta en mä kutsu, enhän mä halua olla vaivaksi


Voisinpa olla ystäväsi

on avain nielaistu

häkin ovi
narahtaen hiljaa
sulkeutuu

lukko ei petä

if I was a marionette
anyone could not turn my head
play my strings
put me to sleep

there’s nothing like a Christmas eve
for a lonely escapist
who’s running out of clouds to fly
please baby, love me as I am

you should listen
the words I say to you
the prayers I swear to God
the songs I write about love

there’s nothing like a Christmas eve
for a lonely escapist
who’s running out of clouds to fly
please baby, love me as I am

miles and meters I’ve walked
days and nights I’ve cried
but the rain falling is you

there’s nothing like a Christmas eve
for a lonely escapist
who’s running out of clouds to fly
please baby, love me as I am
please baby, love me

this ain't no killer for the pain

pakenen valetta,
välttelen totuutta

en halua olla se,
joka ensimmäisenä tästä koomasta havahtuu

anna minun nukkua,
vain nukkua ja pysyä lucid-unessa vuosisatoja

ja herätä vasta
kun tämä maailma on itsensä vastakohta

pakenen
välttelen

adios amigos!

ensimmäinen paukahdus lähti petäjän suunnalta
toisen kuulin vanhasta peltikatosta
kolmatta odotin
kivääristä