Viimeinen vuosi pelkkää sumua,
hätähuutoja,
vajoamista,
vaikka tähtitaivas valaisee polkua,
umpikujassa ei ketään naurata.
Hätäraketti uppoaa syyskuussa
eikä kukaan auta.
Musta-valkoinen todellisuus.
torstaina, syyskuuta 23, 2010
tiistaina, syyskuuta 07, 2010
lovesongs they kill me
huulillasi soi nauru
katseestasi hiipii pelko
olemuksesi huokuu
puhdasta vihaa
katseestasi hiipii pelko
olemuksesi huokuu
puhdasta vihaa
keskiviikkona, syyskuuta 01, 2010
oh, I reach for you
"hei äiti!"
"äiti, etkö huomaa minua?
katso, osaan paljon uusia temppuja!"
"äiti, etkö kuule minua?
kutsun sinua, minulla oli kova ikävä!"
"etkö haluakaan olla minun kanssani?"
"äiti, tule luokseni!
rakastan sinua niin kovasti,
tulisit nyt sanomaan edes hei!"
"äiti, tehdään jotain kivaa yhdessä!"
tyttö kääntyy pois,
kävelee takaisin taloon
"äiti?"
hännän heilutus hiipuu
"äiti?"
"minulla on ikävä sinua, äiti...."
"äiti, etkö huomaa minua?
katso, osaan paljon uusia temppuja!"
"äiti, etkö kuule minua?
kutsun sinua, minulla oli kova ikävä!"
"etkö haluakaan olla minun kanssani?"
"äiti, tule luokseni!
rakastan sinua niin kovasti,
tulisit nyt sanomaan edes hei!"
"äiti, tehdään jotain kivaa yhdessä!"
tyttö kääntyy pois,
kävelee takaisin taloon
"äiti?"
hännän heilutus hiipuu
"äiti?"
"minulla on ikävä sinua, äiti...."
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)