Hiekka kutitti mun varpaita,
mun kuluneet tennarit päästi sen helposti läpi
Mä potkin jonkun hiiltyneet nuotipuut sammuksiin
Pehmeästi rahisten mun nahkatakki tapasi kylmän maan
Mä katsoin vettä, joka nuoli jo mun polvia
Mä näin sen
Mä kuulin hiljaisen liplatuksen
Mä tiesin että se oli liian kylmää
Mutta en mä tuntenut
mitään
Ääni mun päässä jaksoi hokea
kuinka tyhmää se oli
kuinka mä en pitkään aikaan ollut tehnyt tyhmempää
tai koskaan
Kun mä kiipesin rannalle,
mä nauroin ääneen
itselleni
Jänis juoksi mun jalkojen juureen
Ei se pelännyt
Enkä minä pelkää enää
