down to the rabbit hole

vihollisia
muukalaisia
joka suunnassa

en halua
en, en

en voi kertoa

hiljenen

seuraa katseellasi
kuin mustaa lammasta

valkeiden joukossa

lävistä silmilläsi

kuten kaikki muutkin
ja anna minun nauraa teille kateellisille

I pick up my old guitar and play a couple of my songs

matkalla ei-mihinkään
elokuun aamuna
sumu nousee suosta
valkeus verhoaa
sen
kaiken

kuljet kuin sokea
tietä etsien

avuttomuus

on niin kaunista

nobody screams

ja
kun
suru

kaikkoaa

se palaa takaisin
iskee
voimalla

peruskallioon

ja sen lävitse

meistä kaikki vanhenee, omaa aikaa ei tiedä kukaan

kuinka kuvailet sen tunteen

kuinka saat sen puettua sanoiksi
jos
sitä ei voi edes aistia
ellei itse tunne sitä

ja ellei tiedä,
millaista se on

se on kuin

avaisi silmänsä pimeydestä
mutta lopultakaan
ei valoa näkyisi

huutaisi kallioilta merelle
ja tietäisi
ei sieltä edes kaiku vastaisi

menisi kahville itsensä kanssa
surullisena, totta kai,
koska kukaan ei istuisi vastapäätä

kuin

olisi vailla yksinäisyyttä,
mutta vain tyhjyys seuranaan

kuin haluaisi kuulla edes hiljaisuuden,
mutta sitäkään ei olisi

vihlova on ajatus siitä, että menettäisi kaikki läheisensä,
mutta on kalvava totuus, ettei ole läheisiä
olemassakaan

se on
kun on yksin

eikä ole lohtua

when I thought that I might be invincible, it wasn't long before I was invisible

osaan lukea sanasi

kykenen tulkitsemaan ne
mutta en tunne
niiden lämpöä

luen niitä kuin ulkopuolinen
analysoin ne vieraan silmin
pohdin mihin henkilö X
pyrkii henkilön Y kanssa

ja olen varma
tämä näytelmä laskee esirippunsa

pian

tässä heinäkuussa
ei sympatiaa jaeta