lonely september

pakkanen putoaa taivaalta

kirpeä ilmaa hengitetään

yhdessä

yhtä

I wanna scream I love you from the top of my lungs but I'm afraid that someone else will hear me

pakkanen
hengitys höyryää
jo yksinään

filtteri pehmentää savun

nahkatakin sisällä
on
lämmin

hymy huulillain
nukahdan

ennen pelkäsin:
on uni totta todempaa

nyt toivon:
heräisin
pian

uuteen aamuun

kuuran kuorruttamaan koivikkoon
.
.
.
.
järven jäällä
kahdet askeleet

the time we had was something unknown

haluan

taas haluan
päivittäin

mutta

enhän mä

en mä jää koukkuun

vastustan

KILL ME WITH YOUR NEW JULIA

viereeni haluan sinut nyt, nyt
ehkä viimeistä kertaa, mutta nyt

anna perhosten laulaa laulujaan
öisin kohti valoa kurkottaa
anna päivien mennä menojaan
ajan kulkea vain nopeampaa

anna sateen huuhdella kattoja
anna lehtien pudota taivaista
anna
anna minun olla yksin sinun

viereesi haluan tulla nyt, nyt
kuunnella viimeistä henkäystäsi
mutta nyt

sunscreen

Viimeinen vuosi pelkkää sumua,

hätähuutoja,

vajoamista,

vaikka tähtitaivas valaisee polkua,

umpikujassa ei ketään naurata.

Hätäraketti uppoaa syyskuussa

eikä kukaan auta.

Musta-valkoinen todellisuus.