sometimes we've no choice but to walk away

TAISTELEN

ja taivutan sen hymyksi

annan kaiken ryöpytä ulos nauruna

harakat kompuroivat karkuun ja
ohikulkijat vaihtavat kaistaa

ja minä nauran

-

minä halusin palata entiseen
niin kovasti

kauniiseen aikaan, kun
aurinko hymyili
ja sinä hymyilit

minä palasin
liian lähelle

this is for the ones who stood their grounds

Hiekka kutitti mun varpaita,
mun kuluneet tennarit päästi sen helposti läpi
Mä potkin jonkun hiiltyneet nuotipuut sammuksiin
Pehmeästi rahisten mun nahkatakki tapasi kylmän maan

Mä katsoin vettä, joka nuoli jo mun polvia
Mä näin sen
Mä kuulin hiljaisen liplatuksen
Mä tiesin että se oli liian kylmää
Mutta en mä tuntenut
mitään
Ääni mun päässä jaksoi hokea
kuinka tyhmää se oli
kuinka mä en pitkään aikaan ollut tehnyt tyhmempää
tai koskaan

Kun mä kiipesin rannalle,
mä nauroin ääneen
itselleni
Jänis juoksi mun jalkojen juureen
Ei se pelännyt

Enkä minä pelkää enää

Well I'm so far away the step that I take's on my way home

Kun tiedät,

tämä maisema

palaa

Antaa sateen huuhdella ja muuttaa

Niin huominen ei tule koskaan, eikä eilistä ole

the silence is slowly killing me

sammuttakaa aurinko

tien toisella puolen


hyväntuulen hautausmaa