...and now it's here

Kesä valtasi myös kaukaisen mökkikylän
murhaten Hattivatit,
unelmat ikitalvesta ja koirien karnevaalista.
Kuumuudessa maailma on avara,
eivätkä sielut malta jäädä kilometrienkään säteelle omasta reviiristään.
Jäävätkö muistot muistoiksi
toteuttamatta itseään ensi vuonna
vai liitelevätkö uudet kokemukset korkealta yli entisten aikojen?

Heinäkuussa palaan tarkistamaan tilanteen ja rakennan sillan yli kohisevan kosken,
jotta naapurit pääsevät leikkimään omieni keskellä.
Korjaan suhteet sukulaisiin, teen yhtä samasta kansasta.
Iloitsen kesän tuoksusta, hyttysarsenaaleista ja veden äänestä.
jokaisesta hetkestä, kahvikupillisesta Hiekkasaarella sekä vapaani tarttuvasta saappaasta.
Olen onnellinen,
kotona.

Oli kesä, talvi, syksy taikka kevät,
sydämeni kuuluu mökille,
keskelle metsää, erämaita, jänkiä ja jokia.
Liikun useita kilometrejä kävellen, kelkalla tai soutuveneellä,
mutta aina muistan sen ihanan tunteen,
kun palaan nuhjuiseen hirsimökkiin ja nukun kovalla levitettävällä sohvalla.
Kun kuuntelen rätisevää radiota ja kiipeän katolle puhumaan puhelimessa,
kun jo kaipaan kaupunkiin sivistykseen.
Kun olen yhtä viereisen kosken kanssa istuen sen keskellä suurella kivellä,
kun nauran kilpaa auringon kanssa koirien juostessa ympärilläni,
kun leikin aikuista sivistyneesti kuulumisia vaihtaen mökin kuistilla.

Vaikka kuinka pyrin pääsemään takaisin kaupungin rutiineihin ja hyörimiseen mukaan,
tiedän,

vain luonnon keskellä olen oma itseni.

KILL ME WITH THE LIGHTS OFF

sormeni sipaisevat ajatusta
sinusta
häilyt
muttet katoa

kerron huoleni
murheeni
itket
mutta et vuoksesi

kuuntelen omasi
jokaisen
puhut
mutta huulesi eivät liiku

pyydän apua
vihdoinkin
ymmärrät
mutta et voi auttaa

alan itkeä
kohtaloani
haluaisitko
mutta et lohduta

summer was coming

Tietämättömänä sen hiipivästä askelluksesta me karattiin metsään,
siihen tuttuun ja lämpimään mökkiin,
paikkaan, johon ei osaa jollei tiedä varmasti tietä.

Vruumvruum
Me huudettiin Lynxin kanssa kilpaa
monta tuntia päivässä,
eikä kukaan jaksanut enää kuunnella.
Lumi helisi kimallellen,
jäähdytti kuumana käyvää moottoria,
ja kasteli mun lapaset kun me rakennettiin Hattivatti-armeijaa takapihalle.

Yhdeksän karvaista kuonoa,
heiluvaa häntää,
haukkuvaa, murisevaa ja laulavaa suuta,
ilkikurista silmäparia
sekä upeaa ideaa omaavaa koiraa
pyrähteli jaloista toisiin
sulassa sovussa.
Paratiisissa,
jossa ei ole sääntöjä tulemiselle ja menemiselle,
kaikki ovat yhdessä ja jokaisen leikkiin lähtee kaikki mukaan.
Äkkihyökkäyksiltä emme välttyneet,
pikaisesti nurkan takaa loikkaava ninjakoirayksikkö yllätti vanhemmankin.

Takanreunuksella elävät kynttilät,
radiosta leijuva vanha musiikki
ja jäähileistä kilisevä vesi
toivat sen saman tunnelman,
kuin viisitoista vuotta sitten ensimmäistä kertaa.
Tunsin olevani kotona.

Automatkalla kaupunkiin radiosta soi vanha kesäbiisi,
jota soitin yhtenä vuonna pelkästään mökillä.

Valkea unelma alkoi olla jo entinen taajamassa,
vain muutama haiven jäljellä.
Kuinka nyt käy juuri alkaneen harrastuksen?
Liitäminen hangen pinnalla
jo tutuksi käyneellä ketulla?

the city lights guided me home

kevään ensimmäinen vesisade
vei mukanaan paljon
luottamukseni
uskoni sinuun ja minuun, meihin

vaan toiko se vielä enemmän
iloa ja vapautta,
kunniaa, itseluottamusta

how can you say that?

asun banaanissa
ja soitan pianoa pähkinäparaatisi aikana.
kuplien täytyy juosta henkensä edestä
koska suuri yllätys yrittää saada niitä kiinni.

olemme keskellä ihmisiä
yksin,
eikä ketään kiinnosta
onko meitä yksi
vai viisi miljoonaa.