maanantaina, heinäkuuta 06, 2009

KILL ME WITH YOUR DEPARTING STEP

viimeinkin
koputat arasti ovelleni

huokaisen syvään
sillä en tahdo tulla avaamaan

en ehkä edes itke
eivät kyyneleeni mitään muuta
onko sureminen sen arvoista

en kuitenkaan voi enää tavata sinua

milloinkaan

Ei kommentteja: