maanantaina, heinäkuuta 06, 2009
KILL ME WITH YOUR DEPARTING STEP
viimeinkin
koputat arasti ovelleni
huokaisen syvään
sillä en tahdo tulla avaamaan
en ehkä edes itke
eivät kyyneleeni mitään muuta
onko sureminen sen arvoista
en kuitenkaan voi enää tavata sinua
milloinkaan
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Uudempi teksti
Vanhempi viesti
Etusivu
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti