kyyhky laski olkapäänsä
sidotut yhteen siipensä
höyhenet toisiinsa sulivat
kirkkain liekein se somisti iltaa
tuuli pyöritteli tulen sammuksiin
metsästävä kotka
nousi tuhkasta karski, kova
maailman tavoille jo oppinut
enää pettymään ei alistu
temppuihin tuskin kajoaa
yksin ylväänä maahan katsoo
kivisydän kylmenneenä
mihin meni pieni kyyhky?
vajosi turhuuteen vailla tarkoitusta
päästi tilalleen tunteettoman
eikä ole ainoa yksinäinen
joka paikkansa antaa paremmalle
on kyyhkyslakka nyt kotkia täynnä
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti