perjantaina, toukokuuta 14, 2010

when you lose something you can't replace

ja kun sä kuulet viimeisen kuiskaukseni

mä tiedän
mä kuvittelen
sä palaisit kun sua kaipaisin
sä kääntäisit kaiken taas hyväksi
ja suhun luottaisin

vaan nyt kun muualle majaasi pystytät
mä toivon vain
sun kuvaamme katsovan
ja hymyilevän

3 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Tämä on aivan ihana runo. Minä melkein itkin x')

Varja kirjoitti...

Kiitän ja kumarran! (: Onnitteluni, olit ihkaensimmäinen kommentoija.

Anonyymi kirjoitti...

todella kaunis ja koskettava runo, viimeiset säkeet sai palan kurkkuuni