I guess I was wrong

tuuli painaa puut vaakatasoon
lumi estää näkyvyyden
pimeys palkitsee jähmettämällä
vinkuu

elohopea laskee maan alle
-39
juostessa kyyneleetkin jäätyvät helmiksi

kalenteri näyttää helmikuuta

korsien keskeltä lasken pilviä

selkäni nojaan kylmään kiveen
ainoaan kestävään,
muuri välillä ihmisen pelon ja turvan

taivaan sini tuo toivon mieleen,
ehkä minullekin on paikka maailmassa,
ehkä en olekaan yksin ja unohdettu

kevyt kuin väräjävä perhosen lento
laskeutuu varoen terälehdelle

en tohdi edes hengittää

hopeasinisiipi kuiskasi minulle huomisesta:
on kaunis päivä
vihdoin olen onnellinen

//pahoittelen laatua//

hetki
jolloin luovuttaa

vaihtaa samalle puolelle pelkonsa kanssa
ja antaa vahvojen siipien kannatella kotiin asti

silloin on voittanut

KILL ME WITH YOUR PAINFUL WORDS

tee minusta vahvempi

yhä vain jatka ruoskimista
kunnes jäljellä on vain kituva luuranko

yhä vain jatka haukkumista
kunnes jäljellä on vain arka koiranpentu

yhä vain jatka sortamista
kunnes jäljellä on vain rauniot itsetunnosta

sillä kun seuraavan kerran nousen tuhkasta
olen vahvempi

sinuakin

I need a hero to save me now.

Hymyni
toit
lainasit
annoit
riistit, anastit
käytät
et palauta milloinkaan

Kyyneleeni
pyyhit
estit
sallit

aiheutit