maanantaina, helmikuuta 15, 2010

Keiner merkt es wenn ich heut Nacht untergeh.

Nyt, kun kyyneleet putoilee mun sängylle,

nyt, kun mä tunnen olevani yksin ja avuton,
nyt, kun huoneessa ei ole astettakaan lämpöä,
nyt, kun mä todella tahtoisin vain olla,
nyt vasta
mä ikävöin sua

Sä kasvoit,
sä tyrit,
sä korjasit virheesi,
sä katosit

Mä tiedän
sä tulisit mun luokse jos mä kutsuisin,
sä yrittäisit eheyttää mua kauniilla sanoillasi

Mutta en mä kutsu, enhän mä halua olla vaivaksi


Voisinpa olla ystäväsi

Ei kommentteja: